MATERIALISMI

Uus tuliterä puhelin tuntuu niin hyvältä näissä mun käsissä. Paljon gigamegabittishitti taivasta käytettävänä uudessa luurissa. Muistaakseni sama fiilis oli vuosi sitten, kun viimeksi ostin uuden puhelimen. Kuka sitä vanhaa enää voi käyttää, onhan se jo vuoden vanha ja pitäähän se jo päivittää vaikka varsinaista vikaa edellisessä puhelimessa ei olisikaan.

Nyt on aika tilata vaatteita festareille. Vähintään kolmesta eri nettikaupasta tilataan muutama eri asu testiin. Kierretään vielä ostarilla, jos vaikka löytyis vähän asusteita ja uudet kengät että sopii asuihin. Poiketaan vielä ostamassa sitä sun tätä ja lainataan vielä siskon kaimalta muutama takkimekkohousut ja nyt ollaan valmiita. Kaikenhan voi aina myydä tai laittaa vaikka vaatekaappiin jonon jatkoksi, jos ei tulekkaan kyseisiä hamstrauksia käytettyä uudestaan. Nyt kun tuhlattiin näin paljon niin eihän se haittaa. Seuraavalla viikolla voi ostaa alennusmyynnistä halvalla lisää roinaa ja siitä tulee niin hyvä mieli. Taas sai ostaa ja ostaa.

Mä en halveksu ostelemista tai hetkellistä materialismionnellisuutta vaan materian ja mammonan tuomia paineita, ennakkoluuloja sekä hurskastelua.

Ihminen joka kulkee niin sanotusti takki auki, perstaskut täynnä rahaa ja vähät välittää muista jää yleensä yksin, ainakin sisältäpäin. Surullisinta on se kuinka tämmönen mammonaa palvova ihminen tai yhteisö saattaa elää koko elämänsä vertailemalla tai/ja kilpailemalla, etsien rahan kautta hyväksyntää itselleen.

Elämä ei vaan mun mielestä oo rahanjahtaamista varten tehty.
Ihmiset määrittelee toisiaan mammonan perusteella, miksi?
Nykypäivänä on tavattoman ihmeellistä jos nuorella ei oo älypuhelinta tai ajokorttia tai merkkivaatteita. Pilkataan tai syrjitään niitä joilla ei ole varaa. Pitääkö ihmisen tässä ainoassa elämässä tuntea paineita tuntemalla olevansa riittämätön vain siksi että on vähävarainen tai ei ole kiinnostunut ostamaan ja tuhlamaan.

Eletään yli varojen, jotta voidaan näyttää maailmalle että menee hyvin.
Mun mielestä raha on pelkkää illuusiota ja niin katoavaa. Rahalla sä et saa mitään mikä ei muutu jonain päivänä näkymättömäks.
Tavarat vanhenee, autot vaihdetaan uusiin, talo myydään, rahalla saa rahaa ja lopulta se on pelkkää harhaa.
Mitä jos meiltä vietäis kaikki maallinen mammona ja materia? Miks me aina leikitellään vaan ajatuksella että ”Mitähän sitä tekis jos voittais lotossa?”.
1.Muistot, 2.Rakkaus, 3.Rauha, 4.Terveys, 5.Onni, 6.Perhe ja 7.Ystävät.
Montako numeroa sä sait oikein tässä lotossa?

Mä pysähdyn välillä miettimään että mikä oikeesti merkitsee ja mitkä asiat on vaan pelkkiä saippuakuplia, jotka poksahtaa kun niitä koskee.
Materia ei määrittele ketään, köyhän perheen tyttönä tiedän minkälaisia paineita rahattomuus voi tuoda. Mä en silti koe että multa mitään olis puuttunut.
Aika on rahaa ja muistot on rahaa.
Mun mielestä elämä on vähän kun säästöpossu.
Mä haluan vaan täyttää omani kolikoilla, jotka ei vaihda kurssia tai katoa.

Discussion

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *